Kalatalouden Keskusliiton tiedote / pressmeddelande 11.5.2023

Suomen vesiin istutetaan 93 000 ranskalaista ankeriaanpoikasta – kalastaja, muista ankeriaan rauhoitusaika!

Kalatalouden Keskusliitto tuo toukokuussa maahan Ranskasta pyydettyjä ankeriaanpoikasia. Suomen vesiin istutetaan tänä vuonna yhteensä 93 000 ankeriaanpoikasta, joista Luonnonvarakeskus istuttaa 50 000 yksilöä. Istutuksilla tuetaan uhanalaisen eurooppalaisen ankeriaskannan elpymistä sekä lajin säilymistä sen luontaisella levinneisyysalueella Suomessa.

Suomeen istutettavat ankeriaat on pyydetty Ranskasta. Ruotsista kylmäkuljetuksella Suomen Turkuun saapuvat ankeriaanpoikaset ovat olleet karanteenissa Ruotsissa yli neljä kuukautta. Karanteenilla pyritään ehkäisemään kalatautien leviämistä. ”Tänä vuonna poikaset saapuvat 11. toukokuuta. Poikaset ovat kasvaneet hyvin – noin 10 cm pituiset poikaset painavat lähes 2 grammaa”, kertoo kalastusbiologi Malin Lönnroth Kalatalouden Keskusliitosta. Turusta ankeriaat jatkavat matkaansa istutusvesiin ympäri Suomea.

Ankerias on uhanalainen vaelluskala

Ankerias (Anguilla anguilla) on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu vaelluskala. Kala kuuluu Suomen luontaiseen lajistoon ja sitä tavataan Suomen merialueella ja sisävesissä. Istutetut ankeriaat voivat elää Suomessa kymmeniä vuosia ennen kuin ne aloittavat 6 000 kilometrin mittaisen kutuvaelluksen Atlantin Sargassomerelle. Suomalaiset vaellusankeriaat painavat parhaimmillaan 1,5–2 kiloa ja ovat suurikokoisia. Suuresta koosta on todennäköisesti hyötyä pitkällä vaelluksella.

Istutukset ovat osa ankeriaskannan elvyttämistä

”Jokien patoamiset ja vaellusesteet ovat vähentäneet Euroopan ankeriaskantaa suuresti. Poikasia ei saavu enää entiseen tapaan Suomen rannikolle eikä ankeriaita juurikaan nouse ylös syönnösalueilleen vaellusesteiden vuoksi. Suomessa ankeriaan esiintyminen on nykyisin istutusten varassa. Vaellusesteiden aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi ja kalojen turvallisen vaelluksen varmistamiseksi tarvitaan myös muita toimia. Esimerkiksi Lahden Vesijärvellä vaellusvalmiit kalat pyydetään ja kuljetetaan voimalaitospatojen ohi suoraan merelle. Vastaavaa voitaisiin tehdä myös muissa vesistöissä”, kertoo tutkija Jani Helminen Luonnonvarakeskuksesta.

Kalastaja ota huomioon ankeriaan rauhoitusaika – merialueella vapaa-ajan kalastus kokonaan kielletty

Ankeriaan pyynti on Suomen kalastusasetuksen perusteella sallittu vain heinäkuussa. ”Koska EU päätti joulukuussa kieltää ankeriaan vapaa-ajankalastuksen kokonaan kaikilla merialueillaan, tämä tarkoittaa, että ankeriaan vapaa-ajan kalastus on nyt sallittu pelkästään sisävesillä”, kertoo Lönnroth. Mikäli saa merellä tai rauhoitusaikana (sisävedet 1.8.-30.6) saaliiksi ankeriaan, tulee se laskea takaisin välittömästi, elävänä tai kuolleena, ettei syyllisty kalastusrikkomukseen. Jos kalastaja vastoin lakia ottaa ankeriaan saaliiksi hän voi joutua maksamaan kalastaan suojeluarvon. Ankeriaan suojeluarvo on 3 510 euroa.

Suurin osa istutuksista tehdään tällä hetkellä rannikolle ja sisävesille, joista on vapaa vaellusyhteys mereen. Kalastuksella on Suomessa hyvin marginaalinen vaikutus vaellukselle lähtevien ankeriaiden määrään. Kalatalouden Keskusliiton mielestä tiukkojen kalastusrajoitusten sijaan tulisi tulevaisuudessa panostaa toimiviin vaellusyhteyksiin mereltä sisävesille ja takaisin ja näin turvata ankeriaan luontaista elinkiertoa.

Lisätietoja ankeriaasta ja istutuksista sekä ankeriaskannan hoidosta Euroopassa:

kalastusbiologi Malin Lönnroth, Kalatalouden Keskusliitto puh. 040 596 0808

tutkija Jani Helminen, Luonnonvarakeskus puh. 029 532 2540

Lue lisää kalojen rauhoitusajoista ja suojeluarvoista tästä

Kalatalouden Keskusliiton ankeriasesitteeseen pääset tästä

Ankeriasistutusten alueelliset yhteyshenkilöt:

Luonnonvarakeskus – Jani Helminen puh. 029 532 2540

Länsi-Suomen Kalatalouskeskus – Petri Rannikko puh. 050 366 3950

Uudenmaan Kalatalouskeskus – Aki Laitila puh. 0400 460 879

Nylands Fiskarförbund – Joan Granqvist puh. 040 354 2317

Etelä-Suomen Merikalastajien Liitto – Petri Päivärinta puh. 0500 253 261

Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus – Janne Partanen puh. 045 171 5544

Varsinais-Suomen ELY-keskus, Vaasan toimipiste – Kyösti Nousiainen puh. 050 312 8611

Pohjois-Savon ELY-keskus, Hämeenlinnan toimipiste – Jari Pelkonen puh. 0500 317 375

– – – – – – – – – –

93 000 franska ålyngel planteras ut i Finland – fiskare, kom ihåg ålfredningen!

Centralförbundet för Fiskerihushållning importerar i maj franska ålyngel till Finland. I år utplanteras 93 000 ålyngel, varav Naturresursinstitutet sätter ut 50 000. Med utplanteringarna stöder man återhämtningen av det akut hotade europeiska ålbeståndet, samt bevarandet av arten inom dess naturliga utbredningsområde i Finland.

Ålarna som utplanteras har i början av året fångats i Frankrike. Ålynglen anländer med kylbil till Åbo och har varit över fyra månader i karantän i Sverige. Med karantänen förhindrar man fisksjukdomar från att spridas. ”Ålynglen anländer den 11 maj. Ålynglen har vuxit bra – de är cirka 10 cm långa och väger nästan 2 gram”, berättar fiskeribiolog Malin Lönnroth från Centralförbundet för Fiskerihushållning. Från Åbo fortsätter färden till utsättningsvatten runt om i Finland.

Ålen är en utrotningshotad vandringsfisk

Ålen (Anguilla anguilla) är en vandringsfisk som är klassificerad som akut hotad. Ålen hör till Finlands naturliga artbestånd och den förekommer både utmed våra kuster och i inlandet. Ålarna kan leva till och med tiotals år i våra vatten, innan de blir könsmogna och inleder sin 6 000 kilometer långa vandring till Sargassohavet. De finska vandringsålarna kan väga 1,5–2 kilo, vilket är mycket jämfört med de europeiska artfränderna. En större storlek är antagligen till fördel på den långa vandringen.

Utplanteringarna är en del av återupplivandet av ålbeståndet

”Uppdämningen av åar och vandringshinder har kraftigt minskat på det europeiska ålbeståndet. Det kommer inte längre lika mycket ål till den finska kusten och ålen kommer inte heller åt att stiga upp till sina födoområden i sjöarna i och med att vattendragen är uppdämda. Förekomsten av ål är numera helt beroende av utplanteringar. För att minska på problemen med vandringshinder och trygga en säker vandring för fiskarna behövs även andra åtgärder. Till exempel i Vesijärvi i Lahtis fångar man in vandringsmogna ålar och transporterar dem förbi kraftverksdammarna rakt ut i havet. Motsvarande lösningar kunde också göras på annat håll”, berättar forskare Jani Helminen från Naturresursinstitutet.

Fiskare ska beakta ålens fredningstid – till havs är fritidsfisket efter ål helt förbjudet

Ålfiske är enligt den nationella förordningen om fiske tillåtet endast i juli. ”Eftersom EU i december beslöt förbjuda fritidsfisket efter ål på alla sina havsområden, betyder det här att fritidsfiske efter ål nu endast är tillåtet på våra inlandsvatten”, berättar Lönnroth. Om man får en ål till havs eller under fredningstid (inlandsvatten 1.8–30.6) ska man omedelbart släppa den tillbaka, levande eller död, så att man inte gör sig skyldig till en fiskeförseelse. Om en fiskare mot lagens bestämmelser tar en ål som fångst kan hen bli skyldig att ersätta fiskens skyddsvärde. Ålens skyddsvärde är 3 510 euro.

Största delen av utplanteringarna görs för tillfället längs kusten eller i inlandsvatten från vilka det finns en vandringsförbindelse till havet. Fisket har i Finland en mycket marginell betydelse på mängden vandringsål. Enligt Centralförbundet för Fiskerihushållning borde man i stället för stränga fiskebegränsningar i framtiden satsa på välfungerande vandringsförbindelser mellan kusten och inlandsvattnen och på så sätt trygga ålens naturliga livscykel.

Tilläggsuppgifter om ålens biologi, import och utplanteringar samt vården av det europeiska ålbeståndet:

fiskeribiolog Malin Lönnroth, Centralförbundet för Fiskerihushållning tel. 040 596 0808

forskare Jani Helminen, Naturresursinstitutet tel. 029 532 2540

Centralförbundet för Fiskerihushållnings ålbroschyr här

Ålens fredningstid och skyddsvärde här

Regionala kontaktpersoner för ålutsättningarna:

Naturresursinstitutet – Jani Helminen, tel. 029 532 2540

Länsi-Suomen Kalatalouskeskus – Petri Rannikko tel. 050 366 3950

Uudenmaan Kalatalouskeskus – Aki Laitila tel. 0400 460 879

Nylands Fiskarförbund – Joan Granqvist tel. 040 354 2317

Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto – Petri Päivärinta tel. 0500 253 261

Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus – Janne Partanen tel. 045 171 5544

Egentliga Finlands NTM-central, enheten i Vasa – Kyösti Nousiainen tel. 050 312 8611

Norra Savolax NTM-central, enheten i Tavastehus – Jari Pelkonen tel. 0500 317 375

Kalatalouden Keskusliiton tiedote 28.3.2023

Kalatalouden Keskusliiton järjestämät valtakunnalliset kalatalousaluepäivät ovat suurin vuosittain pidettävä kalatalousalan koulutustilaisuus. Tänä vuonna yksi päivien kiinnostavimmista aiheista on kalastuksenvalvonta, sen nykytila ja kehittäminen.

Kalatalouden Keskusliitto teki viime vuoden lopulla 1680 kalastuksenvalvojalle suunnatun kyselyn, johon vastasi 637 kalastuksenvalvojaa. Kyselyn perusteella kalastuksenvalvojat kohtaavat valvontatyössä eniten puutteita pyydysten merkitsemisessä. Toiseksi ja kolmanneksi yleisimpiä puutteita olivat kalastonhoitomaksun unohtaminen kotiin tai maksamatta jättäminen. Kaikkiaan kalastuksenvalvojat nimesivät 57 eri puutetta, joista valtaosa liittyi kalastuslupiin.

– Tulos ei yllätä, toteaa järjestöjohtaja Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitosta. Pyydysten merkinnän puutteet ovat Vesan mukaan jo vuosia jatkunut ongelma. Samoin yllättävän monelta kalastajalta tuntuu lompakko jäävän kotiin kalaan lähdettäessä.

Neljännes kyselyyn vastanneista kalastuksenvalvojista oli sitä mieltä, että kalastuksenvalvojilla ei ole riittäviä valtuuksia työnsä kunnolliseen suorittamiseen. Erityisesti he toivoivat lisävaltuuksia tarkastaa kalastajien suljettuja astioita ja reppuja mahdollisten pyyntimitan alittavien saaliiden osalta.

Kalatalousaluepäivillä esiteltävä kalastuksenvalvojien työtä kuvaava kyselytutkimus avaa keskustelun vuonna 2017 laaditun Kalastuksenvalvonnan kehittämissuunnitelman uudistamiseksi.

– Kyselyn tulosten pohjalta vaikuttaa, että kalastuksenvalvontaa pitää viedä ammattimaisempaan suuntaan, kertoo toiminnanjohtaja Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitosta. Ammattimainen valvonta vaatii kuitenkin Karttusen mukaan lisää rahaa ja sitä kalastuksenvalvonnasta vastaavilla osakaskunnilla ja kalatalousalueilla ei nykyisen rahoitusmallin vuoksi ole riittävästi.

Lisätietoa kalastuksenvalvonnasta:

toiminnanjohtaja Vesa Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto puh. 050 3850 875
järjestöjohtaja Risto Vesa, Kalatalouden Keskusliitto, puh. 0400 507 832

*****

Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät järjestettiin Helsingissä 28.–29.3.2023. Osanottajia oli yli 250 henkilöä ja he edustivat kalatalousalueita kaikkialta Suomesta. Tapahtuman koko ohjelma ja esitelmien aiheet löytyvät täältä.

Kalatalouden Keskusliiton tiedote / pressmeddelande 23.3.2023

Kalastuslain ja kalastonhoitomaksun tavoitteena on turvata luontaiset kalakannat ja hyvät kalastusmahdollisuudet. Kalastajista noin neljäsosa on täyttänyt 65 vuotta. He ovat nykyisen lain mukaan vapautettu kalastonhoitomaksuista. Suomen väestön ikärakenteen vuoksi osuus vapautuvista maksajista on kasvussa. Edessämme on kestämätön yhtälö, jossa yhä harvemmat kalastajat rahoittavat kalakantojemme hoitoa ja kalastusmahdollisuuksien ylläpitoa.

Nykyinen kalastonhoitomaksun yläikäraja (65 v.) otettiin käyttöön kalastuslainsäädännössä poliittisen vaikuttamisen myötä vuonna 1997 ilman minkäänlaista vaikutusten arviointia. Viimeisen 20 vuoden aikana kalastonhoitomaksujen maksajien määrä on tippunut 100 000 kalastajalla. Hupeneviin kalastonhoitomaksuvaroihin on sinnikkäästi etsittävä ratkaisuja lähivuosina. Yhtenä vaihtoehtona esitetään kalastonhoitomaksun yläikärajan poistamista tai korottamista.

-Kestävän kalatalouden rahoitus tulisi rakentua käyttäjä maksaa -periaatteen ympärille. Pidämme erittäin tärkeänä, että alle 18-vuotiaat saavat jatkossakin kalastaa ilman kalastonhoitomaksua, mainitsee toiminnanjohtaja Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitosta.

Kalastonhoitomaksut palautuvat kalastajien iloksi

Maksukertymän riittävyyden turvaaminen tuo mukanaan huomattavia etuja kalastajille, iästä riippumatta. Kalastonhoitomaksuina sisään virtaava raha maksetaan takaisin valtion budjetista kalastuksen hyväksi. Se palvelee kaikkia kalastajia.

Varoja myönnetään nykyisin kalavesien hoidon suunnitteluun ja toteutukseen, neuvontapalveluihin, kalastuksenvalvontaan, kalatalousalueiden toimintaan sekä vesialueiden omistajille kalavesien käytöstä maksettaviin korvauksiin. Esillä on ollut myös kalastonhoitomaksuvarojen käyttö Imatralle tulossa olevan erä- ja luontokulttuurimuseon rahoitukseen, mikä ei toteudu ilman maksajapohjan laajentamista.

Summattuna riittävillä kalastonhoitomaksumäärillä:

*Kalavetemme ja kalakannat voivat paremmin
*Vesistöjä kunnostetaan ja valvotaan tehokkaammin
*Kalastajilla on enemmän kalastettavaa

Löytyykö poliittista tahtoa?

Ikäperusteisen vapautuksen poistaminen edellyttää selkeää poliittista päätöstä ja hyväksyntää. Tukea esitykselle on saatava myös kalastajien joukosta – luopuminen saavutetusta edusta ei ole ikinä helppoa. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä. Kalastonhoitomaksujen jatkuva hinnannosto ikäryhmälle 18–64-vuotiaat ei pidemmän päälle ole kestävä, eikä oikeudenmukainen ratkaisu.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Vesa Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto, puh. 050 3850 875

Katso Kalatalouden Keskusliiton vaalitavoitteet vuoden 2023 eduskuntavaaleihin täältä.

________________________________

Lagen om fiske och fiskevårdsavgiften har som syfte att trygga de naturliga fiskbestånden och goda fiskemöjligheter. Av de som fiskar har en fjärdedel fyllt 65 år och är enligt nuvarande lagstiftning befriade från fiskevårdsavgiften. På grund av den finländska befolkningens åldersstruktur ökar mängden hela tiden. Vi står inför en ohållbar ekvation där allt färre fiskare finansierar vården av våra fiskbestånd och upprätthållandet av fiskemöjligheter.

Den övre åldersgränsen (65 år) för fiskevårdsavgiften infördes i fiskerilagstiftningen år 1997 genom en politisk lagmotion utan konsekvensbedömning. Under de senaste 20 åren har mängden fiskare som avlägger fiskevårdsavgift minskat med 100 000. Det här problemet måste lösas inom de närmaste åren. Ett alternativ skulle vara att ta bort den övre åldersgränsen, eller att höja den. – En hållbar finansiering av fiskerihushållningen borde bygga på användaren betalar -principen. Vi tycker ändå att det är väldigt viktigt att under 18-åringar även i fortsättningen får fiska utan att avlägga fiskevårdsavgift, säger verksamhetsledare Vesa Karttunen på Centralförbundet för Fiskerihushållning.

Fiskevårdsavgiften returneras till fiskarna

Att trygga tillräckliga fiskevårdsintäkter medför betydande fördelar för alla fiskare, oberoende av deras ålder. De pengar som flödar in som fiskevårdsavgifter utbetalas via statsbudgeten fisket till goda. Fiskevårdsavgiften betjänar alla fiskare.

Fiskevårdsavgifterna används för att planera och verkställa fiskevård, rådgivningstjänster, fiskeövervakning, fiskeriområdesverksamhet samt som ersättningar till vattenägarna för att deras fiskevatten nyttjas. Det har även diskuterats att fiskevårdsavgiftsmedlen skulle börja användas för att finansiera det nya jakt, fiske- och naturkulturmuseet som planeras till Imatra. Det här är inte möjligt utan att betalarbasen utvidgas.

Summa summarum, med tillräckliga fiskevårdsavgifter:

*Mår våra fiskevatten och fiskbestånd bättre
*Restaureras och övervakas våra vatten bättre
*Kan fiskarna njuta av bättre fiskfångster

Finns det politisk vilja?

Att införa fiskevårdsavgift för alla över 18 år kräver ett tydligt politiskt beslut och godkännande. Även fiskarnas stöd behövs – det är aldrig lätt att avstå från en uppnådd förmån. Det finns ändå få alternativ – att fortsätta höja fiskevårdsavgifterna för åldersgruppen 18–64-åringar är inte i längden vare sig hållbart eller rättvist.

Tilläggsuppgifter:

Verksamhetsledare Vesa Karttunen, Centralförbundet för Fiskerihushållning, tel. 050 3850 875

Läs Centralförbundet för Fiskerihushållnings valmålsättningar i sin helhet här.

Kalatalouden Keskusliiton tiedote / pressmeddelande 21.3.2023

Suurin osa vesistämme on yhteisesti omistettuja vesialueita, joiden käyttö ja hallinta tapahtuu osakaskuntien kautta. Suomessa on noin 20 000 osakaskuntaa. Tämän lisäksi kymmenet tuhannet vesialueet ovat yksityisessä omistuksessa. Vesialueiden omistamisen hajanaisuus aiheuttaa ongelmia kalastuksen ja kalakantojen hoidon järjestämiselle. Kalastuksesta saatava hyöty kasvaa, kun kalakantojen lisäksi laitetaan vesialueiden omistusyksiköt remontilla kuntoon.

Kalavesien omistuksen ja hoitamisen perusyksiköt, osakaskunnat, kaipaavat monin paikoin toiminnan tehostamista. Osakaskuntien toimintaa haittaavat kalastuksen järjestämisen kannalta liian pieni omistusyksikön koko, pirstaleisuus sekä toimijoiden ikääntymisestä tai vähyydestä johtuva osakaskuntatoiminnan hiipuminen.

Osakaskuntia yhdistämällä voidaan saada osakaskunta toimimaan taloudellisesti tehokkaasti sekä edistää toimivaa kalavesienhoitoa ja kalastusta tietyllä vesialueella. Osakaskuntien yhdistämistoimitusten taloudellinen tukeminen toimitusmaksuja keventämällä tai yhdistymisiä helpottamalla voisi olla varteenotettava ratkaisu. Edellisvuosina yhdistämistoimitusmaksuja on korotettu joka vuosi. Esimerkiksi yhteismetsän perustamista koskevan maanmittaustoimituksen kustannukset maksetaan valtion varoista. Samaa periaatetta tulisi noudattaa osakaskuntien yhdistämistoimituksissa. Pienillä osakaskunnilla ei useinkaan ole itsellään varallisuutta yhdistämistoimitusten tekoon, muistuttaa Kalatalouden Keskusliitto.

Kalastusmahdollisuudet paranevat

Osakaskuntien yhdistäminen suuremmiksi yksiköiksi voidaan toteuttaa yhdistämällä eri kiinteistörekisteriyksikköinä olevat vesialueet, jolloin saadaan aikaan suurempi yhtenäinen vesialue. Suurella osakaskunnalla on paremmat ja vakaammat mahdollisuudet hoitaa vesialuetta ja kalakantaa. Yhdistämisen jälkeen hallintokulut pienenevät suhteellisesti sekä laajemmasta omistajajoukosta on vaivattomampaa löytää toimijoita hoitokuntaan.

Yhden suuren omistusyksikön arvo on myös korkeampi kuin monen pienen vesialueen. Kalastusmahdollisuudet laajenevat ja monipuolistuvat, esimerkiksi samalla luvalla voi kalastaa suuremmalla vesialueella ja suunnitelmallisuus kalakantojen käyttöön ja hoitoon kasvaa. Yhdistämiset vaikuttavat myös osakastilojen arvoon. Kalastusmahdollisuuksien parantuessa kalastuslupien hinnoittelua voidaan monipuolistaa. Toteutetut yhdistämistoimitukset ovat osoittaneet, että toimiva yksikkökoko on tuhansien, mieluummin kymmenientuhansien hehtaarien laajuinen.

Osakaskuntien toimintaa ohjaava yhteisaluelaki vaatii päivityksen

Osakaskuntien toimintaa ohjaavassa yhteisaluelaissa on selviä korjaustarpeita esimerkiksi kirjanpitoa, toiminnantarkastusta sekä sähköisiä kokousmahdollisuuksia koskien. Yhteisaluelain päivitys ei kuitenkaan ole ministeriön listalla, ja työn liikkeelle saaminen vaatiikin poliittista ohjausta. Yhteisaluealain vanhentuminen vaikeuttaa osakaskuntien toimintaa.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Vesa Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto, puh. 050 3850 875

Katso Kalatalouden Keskusliiton vaalitavoitteet eduskuntavaaleihin täältä.

______________________________

Största delen av Finlands vatten är samfällda vatten, i vilka fisket och förvaltningen sker via delägarlag. I Finland finns cirka 20 000 delägarlag. Därtill finns det tiotusentals vattenområden i privat ägo. Att vattenområdena på många håll är små och splittrade skapar problem för både fisket och fiskevården. Under följande regeringsperiod är det hög tid att ta itu med dessa utmaningar.

Grundenheten för vattenägande och fiskevård, det vill säga delägarlagen, behöver på många håll effektivera sin verksamhet. Verksamheten håller på att tyna bort på grund av små ägarenheter som försvårar ordnandet av fiske samtidigt som en åldrande ägarstruktur gör det svårt att aktivera nya delägare med i verksamheten.

Genom sammanslagning av delägarlag kunde man få till stånd ekonomiskt effektivare enheter och fiskevården och fisket skulle främjas. Man borde från statligt håll ekonomiskt stöda och underlätta sammanslagningen av delägarlag till större enheter. De senaste åren har ändå Lantmäteriverkets förrättningsavgifter höjts årligen. I fråga om samfällda skogar betalas kostnaderna för en lantmäteriförrättning för att bilda samfälld skog med statliga medel. Samma princip borde efterföljas i fråga om sammanslagning av delägarlag. Små delägarlag har ofta inte möjlighet att betala för de höga förrättningskostnaderna och sammanslagningar blir därför ogjorda, konstaterar man från Centralförbundet för Fiskerihushållning.

Fiskemöjligheterna blir bättre

Genom sammanslagning av delägarlag får man till stånd större enhetligare vattenområden. På det sättet uppnår man för det mesta bättre förutsättningar att förvalta egendomen. Ett stort delägarlag har bättre förutsättningar att vårda vattenområdet och fiskstammarna än ett mindre delägarlag. Förvaltningskostnaderna minskar proportionerligt och ur en större ägarskara är det lättare att hitta intresserade personer för förtroendeuppdrag.

Värdet på ett större enhetligt vattenområde är oftast större än summan av flera små. Fiskemöjligheterna utvidgas och blir mångsidigare och möjligheterna att vårda fiskstammarna förbättras. Det här inverkar på delägarfastigheternas värde. Då fiskemöjligheterna blir bättre kan man förbättra utbudet av fisketillstånd. Redan genomförda sammanslagningar har visat att en fungerande vattenenhet borde bestå av tusentals hektar, gärna tiotusentals hektar.

Lag om samfälligheter som styr delägarlagen behöver uppdateras

Det finns tydliga behov av att revidera lag om samfälligheter som styr delägarlagens verksamhet, gällande bland annat bokföring, verksamhetsgranskning och elektroniska möten. Revideringen av lagen om samfälligheter är ändå inte på Jord- och skogsbruksministeriets prioritetslista. För att få i gång revideringen behövs politisk styrning. En föråldrad lagstiftning försvårar delägarlagens verksamhet.

Tilläggsuppgifter:

Verksamhetsledare Vesa Karttunen, Centralförbundet för Fiskerihushållning, tel. 050 3850 875

Bekanta dig med Centralförbundet för Fiskerihushållnings målsättningar inför riksdagsvalet 2023 här.

Kalatalouden Keskusliiton tiedote
27.2.2023

Kalatalouden Keskusliiton yksi vaalitavoitteista ja toiminnan peruspilareista on edistää kotimaisen kalan käyttöä. Tällä hetkellä Suomessa syötävästä kalasta vain viidesosa on kotimaista alkuperää. Lisäämällä kotimaisen kalan käyttöä luodaan Suomeen lisää työpaikkoja, vähennetään hiilijalanjälkeä, edistetään taloutta sekä pidetään huolta myös ainutlaatuisista vesistöistämme.

Kotimaisen kalan käytön lisääminen edellyttää konkreettisia muutoksia kalan alkutuotannon edellytyksiin ja teollisuuteen. Kalan syönnin edistäminen vaatii myös kuluttajien asenteiden muuttumista sekä kuluttajien kysyntää vastaavien uusien kalatuotteiden kehittämistä. Edistämistyön myötä kalatalouden pariin avautuisi tuhansia uusia työpaikkoja ja kalatuotteiden vienti kasvaisi. Teoilla vahvistettaisiin koko kalatalouden arvoketjua.

Erityisesti vajaasti hyödynnettyjen kalojen kuten silakan, kilohailin, kuoreen, pienen muikun ja särkikalojen kalastusta ja elintarvikekäyttöä voidaan lisätä kestävästi. Norjalaisen kassilohen tuonnin sijaan voimme lisätä tuotantolupia kotimaiselle kirjolohelle

Positiivisia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön

Kalan syönti on tutkitusti terveellistä. Kansanterveydellisestä näkökulmasta kalaruoan lisääminen suomalaisten ruokavalioon toisi huomattavia säästöjä terveyspalveluissa. Samalla säästettäisiin myös ilmastoa ja ympäristöä. Liha-annoksen korvaaminen kerran viikossa kalalla pienentää ruokavalion hiilijalanjälkeä 5–6 prosenttia. Kotimaisen kalankäytön edistäminen olisi hyväksi myös vesistöille, sillä vedestä pyydettyjen kalojen myötä vesistöistä poistuu ravinteita ja vesistöjen rehevöityminen vähenee.

Kotimainen kala on huoltovarmuusasia

Mitä enemmän Suomessa on kalan alkutuotantoa ja kotimaista kalaa tarjolla, sitä vähemmän olemme riippuvaisia ulkomaisesta kalasta. Kansainvälisessä kriisissä ei ole itsestään selvää, että tuontikalaa päätyisi maahamme enää totuttuun tapaan. Suomen omavaraisuuden ja riippumattomuuden kasvattaminen kalataloussektorilla tulee tarpeeseen.

Päättyvällä hallituskaudella hyväksyttyä kotimaisen kalan edistämisohjelmaa on jatkettava ja saatava se täyteen vauhtiin ja toimintaan.

Nosta kotimainen kala pöydälle tulevissa vaaleissa – jokaisen äänivelvollisen on tärkeä muistaa suomalaisen kalan arvo ja merkitys, muistuttaa Kalatalouden Keskusliitto.

Kotimaisen kalan edistämisohjelmasta:

Valtioneuvosto hyväksyi kotimaisen kalan edistämisohjelman kesällä 2021. Ohjelman tavoitteena on saada suomalaiset syömään huomattavasti enemmän kalaa vuoteen 2035 mennessä. Suuri osa ohjelman toimenpiteistä on suunniteltu toteutettavaksi Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston rahoituksella.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Vesa Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto, puh. 050 3850 875

Katso Kalatalouden Keskusliiton vaalitavoitteet vuoden 2023 eduskuntavaaleihin täältä

* * * * *

Kalatalouden Keskusliitto
Pressmeddelande, 27.02.2023

Ett av Centralförbundet för Fiskerihushållnings mål inför riksdagsvalet och grundpelare i förbundets verksamhet är att främja användningen av inhemsk fisk. För tillfället är bara en femtedel av den fisk som äts i Finland inhemsk. Att mångsidigt äta inhemsk fisk skapar jobb på hemmamarknaden, främjar ekonomin, minskar matens koldioxidavtryck och bidrar till välmående vatten.

För att kunna öka användningen av inhemsk fisk behövs konkreta förnyelser och stöd för primärproduktionen och industrin. Det behövs också en förändring i konsumenternas inställning samtidigt som fiskerinäringen måste kunna svara på efterfrågan av nya fiskprodukter. Ett framgångsrikt främjande av inhemsk fisk skulle skapa tusentals nya jobb och öka fiskexporten samtidigt som hela fiskerihushållningens värdekedja skulle stärkas.

I synnerhet livsmedelsanvändningen av hittills underutnyttjade arter så som strömming, vassbuk, små siklöjor och mörtfiskar kunde ökas på ett hållbart sätt. I stället för att importera norsk odlad lax borde produktionstillstånden för inhemsk regnbågen utökas.

Positiva effekter på hälsan och miljön

Att äta fisk är hälsosamt – det visar forskningen. Ur folkhälsosynvinkel betyder mer fisk på tallriken inbesparingar i hälsotjänsterna, samtidigt som miljön och klimatet tackar. Att ersätta en köttportion per vecka med fisk minskar matens koldioxidavtryck med 5–6 procent. Användningen av inhemsk fisk gagnar också våra vatten. Med fiskfångsterna tas det upp näring från vattnen och övergödningen minskar.

Även en fråga om försörjningsberedskap

Ju mer inhemsk fisk som står till buds, desto mindre är blir vårt beroende av importerad fisk. I internationella kriser är det inte en självklarhet att importkedjorna fungerar. För Finlands självförsörjningsgrad är det viktigt att satsa även på fiskesektorn.

Främjandeprogrammet för inhemsk fisk bör definitivt ges ett fortsatt stöd under nästa regeringsperiod. Centralförbundet för Fiskerihushållning vill påminna alla röstberättigade att lyfta fisken på bordet och rösta för inhemsk fisk i vårens riksdagsval.

Om programmet för främjande av inhemsk fisk:

Statsrådet godkände programmet för främjande av inhemsk fisk sommarens 2021. Programmet har som mål att få finländarna att äta betydligt mer inhemsk fisk fram till år 2035. Det är tänkt att största delen av åtgärderna listade i programmet ska finansieras med stöd ur Europeiska havs-, fiskeri- och vattenbruksfonden.

Tilläggsuppgifter:

Verksamhetsledare Vesa Karttunen, Centralförbundet för Fiskerihushållning, tel. 050 3850 875

Läs Centralförbundet för Fiskerihushållnings valmålsättningar i sin helhet här.